MieTellä voi viettää aikaa sekä olohuonesalissa että ryhmähuoneissa. Atk –tilat täyttyvät digikurssilaisista, ja moninaisiin digiongelmiin on saatavilla apuja. Olohuone-oleskelusalissa on mahdollista katsoa televisiota, löhöillä sohvilla, istua kiikkutuolissa, kuunnella musiikkia, soittaa pianoa ja pelata pelejä. Kaappien ja laatikoiden kätköistä löytyviä materiaaleja voi hyödyntää omaan tekemiseensä, olipa se sitten huovutusta tai askartelua. Ohjaajat ovat mielellään mukana, opastaen kykyjensä ja taitojensa mukaan.
Kaksi vakituista matalan kynnyksen kävijää liittyy seuraani harmonisesti sisustettuun ryhmätilaan. Huoneen nurkkaa koristaa viherkasvi, seinävierustoita kehystää kaksi sohvaa ja toisessa kulmauksessa palaa hämärävalo. Herkullinen ruoantuoksu saa veden kielelle. Kävijät odottavat, ryhmäläisiltä vapautuvaa, ruokaa ja ruokailutilaa.
Uteluuni MieTestä ja viihtyvyydestä täällä saan oitis “tykkään” kommentin. Ja alleviivauksen, että parasta on hyvä seura. Molemmat juttukaverini kertovat muidenkin yhdistyksen toimipaikkojen olevan tuttuja. Salpakankaan päivä- ja työtoimintakeskuksen toimintaa pääsi seuraamaan läheltä matalan kynnyksen kohtaamispaikan ollessa samoissa tiloissa. Keskustelun edetessä kuulen myös yhdistyksen tarjoamista asumispalveluista.
Toiselle keskustelukumppanilleni Pohjois-Karjalan Mielenterveydentuki ry:n matalan kynnyksen kohtaamispaikka on melko tuore tuttavuus. Hän iloitsee paikan vaihdoksesta. “Muutto Salpakankaalta Kirkkokadulle hyvien kulkuyhteyksien varrelle oli erittäin tervetullut ratkaisu.”
“Aikaani kulutan täällä, ei tarvitse vain kotona olla. Salpakankaalla ompelin ja neuloin. Tuotteet tulivat sitten yhdistyksen myyntivalikoimiin. Tuotto meni luonnollisesti yhdistyksen hyväksi, kulukorvauksiin.”
Rupattelutuokio päättyy ruokakellon kutsuun. Kutimet sujahtavat kauniisti käsityöharrastajan töppöskoriin, koriin, jonka sisältö tulee lämmittämään kodittomia ihmisiä.